Olen Minna Vantaalta, Pakkalasta lentokentän kupeesta. Perheeseen kuuluu lapset Maria ja Miro, aviomieheni Tomppa sekä kultaiset Helmi, Sofia, Pihla, Lumi ja Kaste
Koiria on ollut jo lapsuudenkodissani, joista ensimmäinen muistikuva on sakemanniuroksesta, jonka olin ristinyt poika-koiraksi. Kaltoin kohdeltu naapurin haukku sai uuden kodin meidän lämpimästä ulkoeteisestä, jonne sen salaa majoitin. Tämä perheemme sala-asukas eli vanhuuteen saakka eteisessä ja kävi välillä omilla teillään, mutta aina palasi takaisin luoksemme.
Vaarillani oli suuri osuus koirarakkauteen. Äidin vastutuksesta huolimatta eräänä jouluaattona meille ilmestyi vaarin sylissä mopsiherra Hupi, joka oli koko elämänsä ajan suuri-pieni persoona. Äiti hankki meille kääpiökoiria, japaninspanieleita, joiden parissa itse innostuin touhuamaan useammankin vuoden.
Raukat, luulivat varmaan koko penen elämänsä olevansa valepukuisia kultaisianoutajia! Ensimmäiseen kultaiseennoutajaan tutustuin Sunin Helenan ja hänen kultaistensa kautta.
Ensin niitä oli vain yksi, sitten useampi ja kummasti niitä ilmestyi äidillekin. Kunnes niitä oli pieni lauma! Vaikea olla tutustumatta rotuun, joka on niin ihmisystävällinen ja mielyttämishaluinen kuin mitä kultainen on. Siinä omien käppänöiden ohella hoidin ja autoin aina tarvittaessa, raahauduin "vastentahtoisesti" leireille ja tapahtumiin, ja kaipa siinä ohessa jotain taitoa ja tietoakin sai rodusta.
Kuten asiaan kuuluu, pitää elää tiukat ja kapinoivat nuoruusvuodet, mennä naimisiin ja tehdä lapset, kunnes aika (ja minä) oli kypsä ottamaan vastaan ensimmäisen oman kultaisen, Laran (Reflect Lady Laramia) vauvan Helmin. Nyt Helmin kaverina on sijoitusnarttu Sofia Piiparisen Elinan kennel Finngreenistä.
Kiitos kannustavien ja eläinrakkaiden vanhempien, ystävien ja varsinkin Helenan avustuksella otetaan ensi askeleita kultaisten parissa. Vuonna 2005 astuin äidin saappaisiin kennel Minellin toiminnassa ja teen nyt yhteistyötä Helenan kanssa.
|
